Hejj ihmiset! En ookkaan pitkiin aikoihin muistanu kirjotella :o Millon lie viimeksi... No.. Anyway :)
Elämä menee hyvin ja mulle kuuluu hyvää! :)
Eka opiskeluvuosi on jo puolessa välissä ja kohta on joulu! Ihan huikeeta, miten nopeesti aika onki menny!
Tähän vuoteen on mahtunu niin paljon hyvää ja huonoa.
Jos nyt alan muistelemaan, että mitä alkuvuodesta tapahtui, niin hoksaan, että en edes muista kaikkea.
Tänä vuonna oon saanu tutustua uusiin ihmisiin, muuttanut omaan kämppään, joutunut hyvästelemään ihania ihmisiä, alottanut ammattikoulun, löytänyt unelmien miehen ja saanut sen :D
On saanu nauraa, itkeä, surra, iloita, yllättyä, hymyillä.
Viime keväänä, kun piti ruveta hakemaan koulupaikkaa, tuntu tosi hassulta ajatella, että kohta on se aika, kun pitää hyvästellä kaikki ihanat opettajat ja luokkalaiset.
Kesällä, kun sitten viimein oli päättärit, tuntu vielä epätodellisemmalta, että tää oli oikeesti tässä. Sillon luvattiin kaverin kans, että pietään aina yhteyttä toisiimme, oli tilanne mikä hyvänsä. Niinhän me ollaan tehty. :)
Kesällä bongasin netistä uusia tuttavuuksia ja yhtä niistä pääsin tapaamaan samalla kun käytiin veljen vala kattomassa Sodankylässä. Siitä alko uus ihmeellinen ihmissuhde, joka on kestänyt kohta jo 5 kuukautta. :)
Kesällä piti kans ettiä itelle kämppä, käyä tekemässä siitä sopimus ja alkaa tekemään muuttokuormaa. Nyt oonkin jo 3-4 kuukautta asustellu Raahessa, toki välillä tuli niitä pätkiä että olin oikeestaan viikon Alpuassa ja kuljin linja-autolla, mutta silti. Naapureihinkin on tullut tutustuttua.
Kesän lopussa, tai syksyn alussa.. :D Kun koulut alko, niin vähän kyllä jännitti tulla tänne. Ei tiennyt, että millaista porukkaa täällä on, eikä tiennyt ketä tulee omalle luokalle. Nyt on jo onneksi tullut suurinosa ihmisistä tutuiksi omalla luokalla :)
Onhan tässä syksyn aikana ollut surunkin aikoja, kun rakas ihminen nukkui pois ja stressi valtasi mielen. Ikävä on ollut kova, mutta sekin on helpottanut ajan myötä.
Kaikesta huolimatta on tullut matkusteltuakkin aika paljon. Melkeimpä kerran kuukaudessa olen istunut junassa tai autossa, suuntana armas Sodankylä taikka Vihanti.
Ikävä puoli tässä on ollut se, että ei ole ollut paljon aikaa nähdä parasta kaveria, kun toinen meistä matkustelee kokoajan jonnekkin, tai oleskelee Raahen syövereissä, ja toinen majailee Oulussa. En myöskään ihania leiritovereita ole nähnyt pitkiin pitkiin aikoihin.
Ainiin, ja joulu on jo ovella! Joululahjat on ostettu, ensimmäinen joululahja on jo annettukkin. :) Luvassa varmaan elämäni ensimmäiset joulu ja uusivuosi muualla kuin kotona. :) Tai no.. Kyllähän tuo "anoppila" jo kodiksi voitais laskea :)
Joulu on ihanaa aikaa, kun saa vaan oleskella rakkaitten ihmisten kans, loikoilla sisällä villasukat jalassa, nukkua pitkään ja syödä hyvin :) Ja tottakai on aina ihana antaa ja saada lahjoja ;)
Mahtavaa, kun puolitoista viikkoa enää koulua
